perjantai 30. syyskuuta 2016

Salon Syysmarkkinat 2016


Salolainen ajanlasku, on aika ennen markkinoita ja nipinnapin niiden jälkeen. Salon syysmarkkinat ovat muodostuneet paikalliseksi ajanlaskun määreeksi; talvi alkaa markkinaviikonlopusta. Tapoihin kuuluu muistaa minkälainen sää oli viime vuonna markkinoiden aikaan, ja minkälainen talvi siitä seurasi. Salolaiset sukeltavat markkinahumuun kaikkina kolmena markkinapäivänä, sillä koskaan ei voi tietää kenet siellä tapaa*. Niinpä Noidattarista Nuorin ja Ikinuori tupsahtavat sekaan tummaan!

 Satojen markkinamyyjien lisäksi yhtä odotettuja Salolaisten
keskuudessa ovat Tivoli Sariolan värikkään vauhdikkaat laitteet.
Tivoli Sariola

Kaikille Salolaisille yhtä itsestäänselvä kuin Syysmarkkinat on Kalaliike Aspin myyntivaunu,
joka 70-luvun alusta alkaen on ollut takuuvarma kala-apaja markinakansalle.
Noidattaret kiittävät Santtua, "verkkoon" jäi kaksi mahtavaa savukirjolohta.

Kalaliike Asp Oy

Pieni tarina 80-luvulta:
Eräs resuinen kulkukissa ilmestyi kalaliike Aspin savustamon nurkille. 
Sydämelliset Aspin pojat Harri, Pertti ja Petri antoivat kollille kalanroippeita. 
Viisas kissa palasi päivä toisensa jälkeen ja pojat ristivät sen Osmoksi. 
Osmosta tulikin pikkuhiljaa uusi perheenjäsen ja 
kaupungin komeimman ja kiiltävimmän turkin kantaja.

Markkinoiltahan ei uskalla kotio mennä, ellei tuliaisena ole Viipurinrinkeliä!
Juho Pullin maankuuluja rinkeleitä lähtevät useat Salolaiset hakemaan
heti varhain torstai aamuna. Niimpä perjantai iltapäivään mennessä tänäkin vuonna kauppa oli käynyt niin hyvin, että myyntitiski oli lähes tyhjä, mutta onneksi Petralta vielä muutama löytyi meillekin kotiin viemisiksi.


Käy kurkkaamassa ihana historiikki
Juho Pulli Ky

Toinen markkinaklassikko on Brunbergin suukko, eli suklaapusu.
Jo 1920-luvulla Hellas valmisti suklaapusuja, mutta
Brunberg aloitti niiden teollisen tuotannon vuonna 1951.
Salolaiset kutsuvatkin näitä makeisia "markkinapusuiksi".
Brunberg

Vaan ei kahta Noidatarta ilman kolmatta, 
löytyihän se Nuorikin!

*Salon Kaupunki, Sata tarinaa Salosta, 2005, Otava

sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Bomba ja nainen nimeltä Agafia "Ogoi" Iljantytär Määränen os. Härkin

Ogoi kutsui istumaan vierelleen,
pyysi pysähtymään nykynaisen,

antoi aihetta ajatteluun.


























Lauluemo Ogoi Määränen (1858-1940 os. Härkin) oli laulajasukua Suojärven Kaitajärven kylästä. Hän esiintyi Kalevalan 100-vuotisjuhlassa Helsingin messuhallissa 1935. Ogoi esitti 1930-luvulla tutkijoille 70 runoa, yhteensä 1500 säettä, mikä on suurin suojärveläiseltä muistiin merkitty runo määrä. Tämä osoittaa hänen hallinneen kaiken Suojärvellä yleisesti tunnetun runoperinteen, erityisesti naisten vanhat ihmissuhteita kuvaavat kertauslaulut sekä loitsut.

Perimätiedon mukaan Ogoi oli ennen kaikkea parantaja. 
Monet muistitiedot kertovat vieläkin, miten hän osasi 
parantaa naapureita pahoista sairauksista. 
Tämän taidon lisäksi hänellä tiedetään olleen erittäin hyvä huumorintaju.
Karjalan Sivistysseura

Bomban karjalaistalon pihamaalla sijaitseva runonlaulaja Ogoi Määräsen pronssinen muistomerkki, jonka on tehnyt kuvanveistäjä Taisto Martiskainen vuonna 1981.


Erään  talollisen Jyrgi Makkosen tarina:

Eräänä kesäkuun päivänä vuoden 1900 alkupuolella, Jyrgin ollessaan ruokatunnilla, oli hyvin aidatulta alueelta kadonnut hänen ainut hevosensa aivan näkymättömiin. Jyrgi selitti isälleen kolunneensa hevoslaitumen joka paikan, ei vain missään ollut näkynyt hevosta ja kuitenkin etsimishomma oli ollut jo kolme päivää vireillä. Loppuajalla oli ollut myös muita kyläläisiä avustamassa etsintätouhua, mutta ei hevosen karvaakaan löydetty. Tällöin jotkut kyläläisistä Jyrgin sanoman mukaan olivat olleet tietävinään, että Jermien akalla Ogoilla muka pitäisi olla taipumusta jonkinmoisiin tietämyksiin. Niin Jyrgi sanoi isälleen, että kaikkeahan on kokeiltava. 

Asiasta toimeen. Hän kertoi kiireesti lähteneensä Jermien akan puheille, että voisikohan Ogoi päästä hevosen jäljille. Jyrgi kertoi näin isälleen: "Kun menin Jermien pirttiin, niin siellä oli leivän tuoksu. Ogoi oli juuri leiponut ja paistanut leipää ja työnteli loppuja leipiä uunista pöydälle. Kerrottuani asian Ogoille hän istuutui lavitsalle ja samalla hän painoi pään alaspäin. Hetkisen kuluttua Ogoi oli sanonut Jyrgille: hevosesi on Mändykangahan rajakolla eli aholla, kahden puuluagarin välimaastossa. Mene kiireesti, hae hevosesi ennen auringonlaskua." 
Jyrgin jalka oli tietenkin kevyt tämän asian jälkeen. 

Luageriksi sanottiin Suojärvellä palo- eli kasketulta alueelta lappalaiskodan muotoon pystytettyä puukasaa. Siinä saattoi olla koossa enemmän tai vähemmän puuta. Nimi oli luageri, se ei miksikään muuksi muuttunut. Jyrgi jatkoi isälleen: "Sillä rajakolla ei tosiaan ollut kuin ainoastaan kaksi luagaria, mutta hevosta etsittäessä näytti niin kuin olisi siellä kolme luagaria hänen silmissään. Myöskin toisten ihmisten silmissä oli ollut kolme luagaria näkyvissä siellä. Kun Jyrgi sanoi menneensä aholle, hevonen seisoo kolmannen, keskimmäisen luagarin paikalla, missä luagaria ei todellisuudessa ollutkaan. Hevonen oli seisoma-alueen tampannut täysin mullalle kolmen vuorokauden aikana. Jyrgi sanoi isälleen, että hevosen etsintäaikana ei ollenkaan tullut mieleen, ettei sillä rajakolla ole kuin kaksi luagaria puuta pystyssä. Hän jatkaa samalla, että melkoinen silmänkääntötemppu on täytynyt olla kyseessä.

lauantai 17. syyskuuta 2016

Makumatka aitoihin makuihin Osa 2: Minetti jäätelö


Italialainen Giuseppe Minetti toi jäätelön Tampereelle.
 Ensimmäiset jäätelökärryt ilmestyivät kaupungin katukuvaan kesällä 1925.
Jäätelökärryt muistuttivat ulkonäöltään tyypillisiä italialaisia jäätelömyyntikärryjä ja
herättivät aluksi ihmetystä tamperelaisten keskuudessa niin kuin myös jäätelökin.
Perheen kaikki viisi lasta olivat vanhempien mukana jäätelönvalmistuksessa jo pienestä pitäen. 
Minetin jäätelö tuli suosituksi myöhemmin myös Turussa, 
jossa vanhin pojista Marino hoiti jäätelömyyntiä. 
(Koko tekstin historiasta löydät sivulta www.minetti.fi)

Minetti aloitti jäätelön valmistuksen vuonna 1925.
Vuosikymmenten tauon jälkeen toiminta aloitettiin uudelleen vuonna 2013.
Turun toimipiste Hansassa starttasi 2015...

Turun Kauppakeskus Hansassa sijaitseva Minetin jäätelöbaari 
on jo sisustukseltaa näkemisen arvoinen. 
Ja sitä jäätelöiden määrää...!

Sinin ammattitaitoisella opastuksella saimme tutustua 
arvostettujen artesaanijäätelöiden uskomattomaan makujenkirjoon.
Minetti Jäätelö

Sini teki meille tutustumisannoksen omista suosikeistaan.

Tässä annoksessa oli:

*Melonisorbetti
*Rahka-lime
*Vanilija-aprikoosi-suklaa
*Black&White 
(Oreokeksijäätelö)
*Crema Catalana 
(karamellisoitu paahto-vanukas, uutuus)
ja pisteenä iin päällä 
*Ruusu. 
Aivan totta, luit ihan oikein. 
Aidolla ruusuvedellä maustettu täysmaitopohjainen
jäätelö, joka todellakin maistuu samalta miltä ruusu tuoksuu.
Sitä ei voi kuvailla, se pitää kokea.

Sydämelliset kiitokset Sinille näiden ihanien makujen jakamisesta!
Suosittelemme jokaiselle tutustumista Minette jäätelöihin 
ja maistelemaan kestosuosikkien lisäksi uusia jäätelömakuja. 
Ne ovat herkullisia!

Kurkkaa myös aikaisempi kirjoituksemme:
Noidattaret - Makumatka Osa 1

Korujen taikaa, Osa 2: Kalevalakoruja pukuihimme


”Kirjailija Elsa Heporaudalla oli unelma: hän halusi pystyttää patsaan suomalaisen naisen kunniaksi. Ajatuksesta innostunut naisryhmä päätti kerätä patsasvarat valmistamalla ja myymällä historiallisia koruja. Naiset valitsivat 40 mallia Kansallismuseon kokoelmista eivätkä arkailleet niiden julkistamisessa. Ensimmäisen sarja koruja esiteltiin presidentin puolison Kaisa Kallion teekutsuilla joulukuussa 1937. Koru oli herännyt henkiin – Kalevala Korun tarina oli alkanut.”

Kultaseppä Kivikoski Ky tarjoaa aitoa kultasepäntyötä ja
erittäin ystävällistä, asiantuntevaa palvelua Turun keskustassa, Hansassa.
Keräilijät voivat myös tehdä löytöjä aitojen, vanhojen korujen vitriinistä.
Marjatta Kivikoski esitteli Noidattarille aarteita, ja niitähän löytyi!
Kultaseppä Kivikoski Ky

Riipus Kokemäen Leikkimäestä, viikinkikaudelta, aihe tulusraudoista.

Tämän soljen esikuva on löytynyt Uskelan Isokylästä (nykyinen Salo)
ja on
 nuoremmalta roomalaiselta rautakaudelta eli 300-luvulta jKr.

Krapu-solki on peräisin Merovinkiajalta (600-800 jKr.)
ja sen esikuva on löydetty Sääksmäen Kiiliästä
Naiset käyttivät perinteisisti tämän tyyppisiä solkia sitomaan viittansa.


Tämä solki saanut esikuvansa Länsi-Suomesta viikinkiajalta.

Kauniit kiitokset vielä Salolais-rouvalle, jolta saimme tämän Kalevala-soljen.
Nyt toivommekin lukijoiltamme apua, saadaksemme lisätietoa tämän korun esikuvasta.
Meille voit laittaa viestiä blogin kommenttikenttään tai Facebook sivuillemme.
Kiitokset etukäteen! :)
Facebook - Noidattaret
Kurkista myös aikaisemmat koruaiheiset kirjoituksemme!
Noidattaret - Korujen taikaa Osa 1


tiistai 13. syyskuuta 2016

Minerva Pöllö – Kreikan mytologian viisauden ja filosofian symboli

Vuonna 2015 tunnusmerkiksemme tuli taiteilija Jari Kedonperän maalaama ilves.
Tänään Noidattaret saivat uuden jäsenen tauluperheeseensä 

viisauden kuvan - Jarin maalaaman Minervan pöllön.
Jarin upeita teoksia voit käydä katsomassa hänen facebook sivulta.
Facebook - Jariart

Minervan pöllö (Athene noctua) on pieni, pyhänä pidetty lintu, joka kreikkalaisessa mytologiassa kulkee Athenen mukana.  Athene, usein myös Pallas Athene on kreikkalaisen mytologian viisauden, tiedon ja järjestäytyneen sotataidon jumalatar. Hänen temppelinsä Kreikassa aikoinaan kuhisi tyytyväisiä ja hyvin syötettyjä Minervan pöllösiä!

Roomassa Athenea kutsuttiin Minervaksi, mistä pöllösemmekin on nimensä saanut.
Minervan pöllö on viisauden tunnus ja filosofian vertauskuva.
Ehkä tämän vuoksi pöllöjä pidetään viisaina vielä tänä päivänä?

Tämä isopäinen, keltasilmäinen pöllö saalistaa pikkujyrsijöitä ja -lintuja, mutta enimmäkseen sen ruokavalio koostuu hyönteisistä. Minervan pöllöillä on erikoinen tapa pyydystää hyönteis-ateriansa, nimittäin se pomppii maassa tasajalkaa hypellen, napsien eväitä samalla nokkaansa. Lisäksi voisi myös mainita että Minervan pöllö on yksiavioinen.

Ei pöllömpi, suloinen pöllö!

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Kasnäsin kautta Taalintehtaalle 10.9.2016

”Kemiönsaari on kesäkohteena omiaan kaikille, jotka hurmaantuvat kumpuilevasta, vehreästä niittymaisemasta ja saaristosta. Örön lisäksi seudulla on matkailijalle kierrettävänä esimerkiksi Taalintehtaan ruukki- ja puutalomiljöö, Amos Andersonin entinen kotikartano Söderlångvik, viehättävä Sagalundin ulkoilmamuseo sekä Bengtskärin majakkasaari - unohtamatta Högsåran saaren Farmors Cafe’ta."(Lähde:  Mondon valinnat 2016).

Kun lähdetään Taalintehtaan keskiaikaisille saaristolaismarkkkinoille, ei voi ensin olla poikkeamatta Kemiönsaaren etelä-kärkeen, Kasnäsin Pavilijongille ja ravintolan buffet-pöytään. Ja näin teemme traditionaalisesti tänäkin vuonna!

Kaikki ruoat valmistetaan puhtaista ja lähellä tuotetuista raaka-aineista.
Erityisesti moninaiset kalaherkut ovat tämän seisovanpöydän kruunu.
Kasnäs kasvattaa itse kirjolohta ja siikaa, niin on kala aina taatusti tuoretta.
Eikä tietenkään saa unohtaa suussasulavia lämpimiä ruokia ja jälkiruokaa!
Tällä kertaa Ravintola Kasnäsin Anni tarjoili meille
uunipäärynöitä vanilijakasteikkeessa. NAM!
Kasnäs


Näkymä vanhan Lövön Lossin lossirannasta.

”Lövön silta (ruots. Lövö bro) on Dragsfjärdin ja Kasnäsin väliselle yhdystielle 1830. Kemiönsaaren kuntaan, Dragsfjärdin Lövön ja Söljeholmenin saarten välille vuonna 2011 valmistunut 473 metriä pitkä, 7-aukkoinen liittopalkkisilta. Silta korvasi paikalla liikennöineen Lövön lossin.” 
(Lähde: Wikipedia – Lövön Silta)

Ja Taalintehdas kutsuu!
Kurkkaa myös:

Noidattaret - Keskiaikaiset Saaristolaismarkkinat Taalintehtaalla 2015


Neljä iloista seppää


Mystinen seppien taikajuoma taisi nyt paljastua!
Seppä KahiluotoTakomo Routarauta ja Takomo Alkutuli


Katariina Paraisilta, eko-osuuskunta Kehrästä
esitteli Merenhelma-tuotesarjaansa.
Facebook - Kehrä eko-osuuskunta































”Ruusun terälehtihillo on valmistettu viidestä Rosa Rugosan kukasta jotka on viljelty luonnonmukaisesti Kotajan maatilalla Varpulassa. Hillon raikas ja hienostunut aromi ja 
miellyttävä jälkimaku avaavat uusien makuyhdistelmien maailman. ” (Lähde: Finnis Plant)

Juha Paasonen tutustutti meidät makujen ruusuiseen maailmaan.

Noidattarien vinkki:
Pakastimme ruusun terälehtihilloa pieniin jääpalamuotteihin :)
LumoHunaja

Gunder Gustafsson kertoi meille merimiesten alkuperäis idealla tehdyistä solmutöistä ja
Taitava Saaristo-yhdistyksen toiminnasta ja reitin varrella olevista muista taiteilijoista ja kädentaidon osaajista.
Tässähän on Noidattarille uuden seikkailun tuulet!
Facebook - G. G Rope

On se vaan hyvää...niin hyvää...
Kuokan Talo
Kurkkaa myös:
Noidattaret - Turun keskiaikaiset markkinat 2016


"Wanhan ajan troppi Murkkulinimentti kolottaviin niveliin ja
levottomiin koipiin. Tippa riittää. Älä losvaa!" t. Puoskari ja Välskäri
Ja mukaanhan tuo pullo läks!

Facebook - Kalevalaiset jäsenkorjaaja opiskelijat Turusta


Onnellinen pikku kaunotar sai Railin taideteoksen poskeensa.
 Facebook - Huovuksissa

"Lähipuoti on niinkuin nimi kertoo; kauppa joka keskittyy tarjoamaan
lähituotettuja ja jalostettuja elintarvikkeita ja käsitöitä"
Facebook - Närboden/Lähipuoti
Saikkosen Tonilla oli tänä vuonna markkinoiden uljain asu!
Töitä & Tekijöitä - Torkel

Ja seppä Markku Teräksellä markkinoiden uljain selkä!
OISKO SEPPÄ SEINÄN ALLA,  TAKOJA TUVAN TAKANA,  ANTAISIN PAJALLE PALKAN,
HINNAN HIILIHUONEELLE,  TAOTTAISIN UUEN MIEKAN ” Elias Lönnrot: Kanteletar, 1840 
Ukon Vacka

Tällä kertaa saimme rakkaalta tarot opettajaltamme Tuulalta
opastusta myös meditaation kiehtovaan maailmaan.
www.tarot-tuula.fi
Kurkkaa myös:
Noidattaret - Naisex-messut 2016



Iloinen jälleennäkeminen!
On hienoa että taiteilija Riikka Palonen
ehtii kaikilta kiireiltään Taalintehtaalle näyttämään kädentaitojaan.
Korkea Tammi


perjantai 2. syyskuuta 2016

Rakkaudesta Loma-Rantalaan



Kahden kilometrin päässä Tahkon tunnetuista laskettelurinteistä Nilsiässä sijaitsee kaunis 
Loma-Rantala. Valtaosa lomailijoista on tutustunut alueeseen ja sen pieniin huviloihin talviaikaan, mutta moni tuskin osaa suurimmissa kuvitelmissaankaan nähdä kuinka upea alue on kesäpuvussaan. Vielä elokuun iltojen hämärtyessä, näyttää Syvärin järvi sadat kasvonsa. Yhtä uskomaton on aamu kuin ilta; auringon kimmellys tai sadepisarat leikkimässä järven pinnalla.

Yksikään kamera ei pysty tallentamaan sitä näkymää, minkä kokee Loma-Rantalan laiturilla. 

Isäntä-Jouko toivottaa kaikki tervetulleiksi kokemaan
kesäisin Syvärin lumon, ja talvisin hankien ilon!