Noidattarien Ikinuari muistelee:
Aikaa on kulunut yli 30 vuotta, kun päätimme nuorina, alta
kolmekymppisinä yrittäjinä repäistä kunnolla ja tuoda oikean maailmanluokan tähden Suomeen hotelliimme
Nilsiään ja silloisille Nipas-Sportin rinteille. Samantha Fox oli huima haaveemme
ja näin jälkikäteen voin sanoa, ettemme uskoneet saavamme häntä vieraaksemme,
kauas pääkaupungeista maalle Savon sydämeen. Vaan suureksi iloksemme toisin kävi.
Kaikki tapahtui kuin unessa, ohjelmatoimiston edustajat
hoitivat järjestelyitä ja ohjeistivat tarkkaan mitä sai tehdä, mitä piti ja
mitä ei saanut tehdä ja me tottelimme kuuliaisesti tietenkin. En ollut koskaan aikaisemmin
tavannut ulkomaalaista tähteä livenä. Vaikka lukuisat sen ajan suomalaiset
upeat artistit olivatkin tulleet jo tutuiksi, oli tämä jotain aivan uutta. Pidin
usein vierailevia esiintyjiä henkilökohtaisina vierainani ja toivoin heidän
todella viihtyvän hotellissamme. Näin oli myös Samanthan ja hänen ihanan
äitinsä laita.
Vaikka lehdet kirjoittivatkin paljon ilkeyksiä ja
heittivät lokaa päällemme siksi, että halusimme tarjota Samantha Foxille mahdollisuuden
nauttia Suomen talvesta välillä ihan rauhassakin, koen edelleen tehneeni aivan oikein.
Nyt onkin mukavaa muistella niitä päiviä Samantha ja Carole
Foxin kanssa. Yhtenä iltana karkasimme heidän kanssaan moottorikelkka-ajelulle
ja uskokaa tai älkää Samantha halusi itse ajaa kelkkaa. Ratkaisimme asian niin,
että kookkain järjestysmiehemme istui neidon kyytiin ja aina tiukan paikan
tulle nosti kelkan kuskeineen esteen yli ja ihan oikeasti Sam ei
huomannut pientä jekkuamme, vaan nautti ajelusta täysin rinnoin.
Olimme myös järjestäneen noitatunnelmaa. Vieraat vietiin salaiselle laavulle, jossa heille tehtiin
mystinen vala ”taikajuoman” ja neulamuikkujen kanssa ja taisipa Samantha saada
hiukan nokeakin sievän nenänsä päähän. Uskallan väittää, että kaikki paikalla
olleet elivät taianomaisia hetkiä lumikinosten keskellä, yön pimeydessä,
nuotiotulen mystisessä kajossa.
Samantha ja Carole olivat siviileinä aivan tavallisia,
kaikista pienistäkin asioista nauttivia upeita naisia.
Esimerkiksi Nuari-Noidatar, joka oli silloin vasta
5-vuotias, ja hänen 7-vuotias isoveljensä saivat leikkiä Samanthan vierashuoneistossa
ja helliä yhdessä hänen kanssaan lempeää bernhardinkoiraamme. Sam halusi myös ehdottomasti lapset kanssaan
laskettelurinteeseen ja leikillisen topakkana ilmoitti, ettei laita lainkaan
suksia jalkaansa, jos en tule lasten kanssa hänen mukaansa. Lisäksi hän pyysi pientä
poikaamme toimimaan hänen henkilökohtaisena laskettelun opettajanaan. Voin
edelleen nähdä, kuinka vastuuntuntoisen tosissaan poikani ojensi sauvansa
Samille, jotta vieras ei luisunut suksillaan ylämäessä takaperin ja pelasti herrasmiehenä
kaunottaren pinteestä, aikuisten katsellessa vierestä.
Iso-Britannian äitienpäivä osui myös vierailupäiviin ja
niinpä päätimme Samanthan kanssa yllättää hänen äitinsä ja suunnittelimme
kahdestaan äitienpäiväkakun. Hauskinta oli, etten osannut englantia kuin hiukan
ja saimme käyttää kaikki konstit: niin ele- kuin viittomakielen, plus piirustustaitomme
ja paljon naurua, että saimme keittiömestareille kuvat, joista he toteuttivat
upean kakun tyttäreltä rakkaalle äidilleen.
Samat samppanjalasit vuonna 1987 ja 25.3.2017
|
Privaatit jäähyväiset olivat lämpimät ja lupailimme
jälleennäkemisiä, vaan nyt Sam on kolmenkymmenen vuoden jälkeen taas Nilsiässä, tosin aivan eri paikassa
kuin silloin kauan sitten, ja minä satojen kilometrien päässä kirjoittamassa
tätä.
Lähetän tässä samassa Sydämelliset Kiitokset ja Terveiset
Samantha ja Carole Foxille ja kaikille Nipaslaisille jotka olitte tekemässä unohtumatonta
tapahtumaa kanssani 30 vuotta sitten.
Nipasen Tuisku
Yllä Hotelli Nipanen 1987 ja alemmat kuvat samalta paikalta vuonna 2016.
Hotelli purettiin 2008.
|
Yllä Nipas-Sportin rinteet 1987 ja alemmat kuvat samalta paikalta vuonna 2016
Rinnetoiminta on loppunut jo vuosia sitten.
|
Lue myös: Rakkaudesta Loma-Rantalaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti